Kadonneen motivaation jäljillä

24 syys Kadonneen motivaation jäljillä

Oletko joskus jättänyt jonkun aloittamasi projektin kesken?

Entä oletko joskus jättänyt homman kesken siksi, että motivaatio hiipui tai lopahti matkan varrella? Mikäli vastasit mielessäsi kyllä, tiedät tismalleen, mistä puhun. Innostun jostain, ryhdyn hommiin (”nyt kyllä siivoan vaatehuoneen / alan juoda vettä vähintään kaksi litraa päivässä / järjestelen paperit / vastaan ja arkistoin sähköpostit saman tien” jne), huomatakseni muutaman viikon kuluttua projektin unohtuneen.

Olemme kovin taitavia aloittamaan asioita, mutta kuten aiemmassa kirjoituksessa jo totesinkin, emme aina ole miettineet loppuun asti, miksi tavoittelemme jotain tai mitä tavoitteen saavuttaminen lopulta merkitsee tai mitä se meiltä edellyttää. Hyvä tavoite on sisältäpäin ohjautuva, jolloin siihen sisältyy jo aivan erilainen motivaatio, kuin johonkin ulkoapäin tulevaan tavoitteeseen. Mutta motivaatio on siitä jännä kaveri, että se ei etenkään pidemmän aikavälin projekteissa aina pysy itsestään yllä, vaikka tavoite olisi meistä kuinka houkutteleva tahansa.

Sanotaan, että motivaatio ei synny odottelemalla, vaan se syntyy tekemällä. Jotta alun motivaatio säilyisi, kannattaa tekemisestä ja edistymisestä tehdä näkyvää. Motivaatiota tutkinut Jason Fox on todennut, että kehittyminen ja tavoitteiden saavuttaminen vahvistavat motivaatiota kaikkein eniten. Siksi mikä tahansa työ tai projekti kaipaa välitavoitteita sekä rakentavaa palautetta usein ja säännöllisesti. On kyse sitten gradun kirjoittamisesta, jonkin uuden tavan opettelusta tai 10 kilon laihduttamisesta, kaipaamme etappeja sekä palkitsemista matkan varrella.

Usein motivaatiomme ja aloittamisen esteenä saattaa olla epäonnistumisen pelko. Emme edes ryhdy tuumasta toimeen, sillä pelkäämme epäonnistumista enemmän kuin haluamme tavoitteemme toteutuvan. Usein epäonnistumiseen liittyvät ikävät tunteet ovat kerta kaikkiaan niin paljon vahvempina mielessämme, kuin tavoitteeseen liittyvät positiiviset tunteet. Samainen Dr. Fox on todennut mielestäni varsin osuvasti, että epäonnistumisen vastakohta ei ole onnistuminen, vaan apatia. Moka on lopulta vain merkki siitä, että kokeilit, yritit ja tutkit mahdollisuuksia sekä mahdollisesti opit myös roppakaupalla uutta itsestäsi. Siinä harvoin on mitään vaarallista. Epäonnistumista vaarallisempaa on se, ettei uskalla tai viitsi tehdä mitään.

Epäonnistumisen pelon vastapainoksi oma tavoite kannattaakin visualisoida mahdollisimman tarkkaan. Etenkin sellaisten asioiden kuvittelu, joiden tekeminen on mukavaa, herättää motivaation. Vastaavasti tarpeellisten, mutta ei niin kivojen asioiden kohdalla positiivisen lopputuloksen kuvittelu herättää motivaation. Usein mielemme lähtee kuvittelemaan juuri näiden kohdalla sitä ylivoimaista ponnistusta, mitä tuohon tekemiseen liittyy, ja tällöin aloittaminenkin on vaikeaa. Jos sen sijaan lähteekin kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun pitkään ja hartaasti työstetty lopputyö on viimein kansissa tai kun vaaka näyttääkin 10 kg vähemmän, liittyy mielikuvaan positiivisempi tunne ja näin voi olla helpompaa tarttua toimeen.

Aina ei tarvita motivaatiota. On täysin normaalia, jos välillä tuntuu, kuin olisit aivan hukassa tai et muista, miksi ihmeessä aloitit koko homman. Tärkeintä onkin, ettei tuolloin jää odottelemaan motivaation puuskaa, vaan voi vain yksinkertaisesti tarttua toimeen ja miettiä vasta jälkikäteen. Harvoin se nimittäin kuitenkaan kaduttaa, että järjesteli paperit tai kävi lenkillä. Myös omista vaatimuksistaan voi joskus tinkiä. Minulla on esimerkiksi tapana psyykata itseäni muistuttamalla, että se 20 minuutin lenkki, jonka teen, on kuitenkin lopulta parempi kuin se tunnin lenkki, joka jää muiden kiireiden (tai mukavuudenhalun) takia tekemättä.

Jos motivaatiosi on alkanut horjua tai huomaatkin vaivihkaa palanneesi vanhoihin totuttuihin tapoihin, voit hakea motivaatiota takaisin miettimällä, mikä voisi olla vaihtoehto. Miltä elämäsi näyttäisi vuoden, viiden vuoden tai vaikka kymmenen vuoden kuluttua, jos nyt et kulje tavoitettasi kohti, vaan jätät homman kesken? Entä miltä elämäsi näyttää, kun saavutat tavoitteesi, jota kohti olet sinnikkäästi kulkenut? Miten tuon tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa muihin elämäsi osa-alueisiin?