Ajattele mitä ajattelet

14 elo Ajattele mitä ajattelet

Resilienssiä voi kehittää

Olin vähän aikaa sitten vieraana Joni Jaakkolan Väkevä Elämä, Viisaampi mieli, Vahvempi Keho -podcastissa puhumassa resilienssistä. Löydät ”Mistä syntyy psyykkinen palautumiskyky eli resilienssi?” -podcast-jakson näistä kanavista:

Supla: https://bit.ly/310JVOs

Apple podcast: https://apple.co/2xMFzhh

Spotify: https://spoti.fi/2Yf0V6D

Google podcast: https://bit.ly/2xExPy0

Resilienssi on oma pääteemani valmennuksissani ja olen myös Suomen ensimmäinen kansainvälisesti sertifioitu resilienssivalmentaja, joten päätin avata käsitettä myös täällä blogin puolella.

Mitä resilienssi tarkoittaa?

Sana resilienssi tulee suoraan englannin kielen sanasta ”resilience”, eikä sille ole vielä yhtä vakiintunutta suomenkielistä termiä. Itse käytän usein termiä muutoskykyisyys. Resilienssiä tarvitsemme silloin, kun meitä jotenkin koetellaan, esimerkiksi muutostilanteissa. Se määrittää, miten me suhtaudumme tilanteeseen, miten kohtaamme ja käsittelemme haasteet, miten hyvin palaudumme ja miten säilytämme toimijuuden. Parhaiten muutoskykyisyytemme tulee esille oikeasti tiukoissa haasteissa, ei niinkään tavallisissa arjen harmituksissa.

Resilienssi ei käsitä pelkästään vaikeuksista selviytymistä, vaan siinä on mukana myös eteenpäin kurottautuva komponentti. Resilientti ihminen näkee elämän ikään kuin projektina, joka ei ole, eikä sen tarvitse olla, koskaan valmis.  Resilientti henkilö on valmis ja kykenevä kehittymään ja menemään eteenpäin. Hän on valmis suuntaamaan myös kohti sellaisia uusia kokemuksia, joiden lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta.

Kuka on resilientti?

Tutkijoiden mukaan meissä kaikissa on resilienssiä, tosin jotkut meistä ovat lähtökohtaisesti resilientimpiä kuin toiset. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että resilienssiä voi kehittää läpi elämän. Sen sijaan, että kyseessä olisi personallisuuden piirre, tulisi resilienssi hahmottaa kimppuna taitoja, joita itse kukin voi itsessään tunnistaa ja opetella.

Resilienssi ei tarkoita taipumatonta sinnikkyyttä tai teflon-pintaa elämän kivuille, vaan myös resilientit ihmiset kokevat takaiskuja. Vaikeuksia kohdatessaan resilientti ihminen helpommin pysähtyy kivun äärelle pohtimaan, mistä kipu kertoo. Hän on valmis olemaan tunteen kanssa eikä sysää sitä pois.

Mistä resilienssi muodostuu?

Tutkija Ann Masten kutsuu resilienssiä “tavalliseksi taikuudeksi”, sillä se koostuu useista aivan tavallisista asioista. Näitä ovat esimerkiksi tietoisuus omista tavoitteista ja arvoista, tunteiden säätelykyky, ratkaisukeskeisyys eli ratkaisujen etsiminen ongelmiin keskittymisen sijaan, realistinen optimismi, sekä sosiaaliset taidot. Myös elämäntavoilla on merkitystä – miten nukumme ja syömmekö säännöllisesti. Jos kehomme voi huonosti, myös resilienssi laskee.

Luonnollisesti lapsuuden kokemukset vaikuttavat resilienssin kehittymiseen. Muun muassa turvallinen kasvuympäristö, perheen tuki ja onnistumisten ja epäonnistumisten tarkastelu yhdessä vanhempien kanssa kehittävät resilienssiä jo lapsesta lähtien. Kasvuympäristöstä huolimatta voimme kuitenkin kehittää ja vahvistaa näitä taitoja myös aikuisiällä.

Suomalaisessa kulttuurissa usein arvostetaan yksin pärjäämistä ja sitä pidetään sinnikkyyden osoituksena, mutta itse asiassa resilientti ihminen osaa nojautua tarvittaessa muihin. Hän ymmärtää, että yksin ei tarvitse pärjätä ja kykenee myös pyytämään apua tarvittaessa.

Miten voisin kehittää resilienssiä?

Yksi hyvä tapa kehittää resilienssiä on tiedostaa omat vahvuudet. Jos vaikkapa jo tunnistat itsessäsi realistisen optimistin, voit tietoisesti ottaa tämän vahvuutesi käyttöösi.

Omia ajatuksiaan kannattaa tarkkailla ja olla kiinnostunut mielensä liikkeistä. Millaisille ajatuksille annat tilaa? Millaiseen toimintaan tunteesi ohjaavat? Voit myös pohtia, mitkä ovat niitä pieniä asioita, joita voisit lisätä arkeesi kehittämään stressinsäätelykykyäsi. Nukutko tarpeeksi? Mitkä asiat auttavat sinua palautumaan?

Työkaluna omien tunteiden tarkkailuun voi käyttää myös mindfulness-meditaatiota. Meditoimisen avulla voit oppia havainnoimaan omia tunteitasi, hyväksymään ne ja päästämään irti niistä, jotka eivät enää palvele. Kannattaa myös miettiä omaa asennettaan ja suhtautumistaan muutokseen. Opettele hyväksymään jo etukäteen, että kaikki ei luultavasti tule menemään juuri kuten olit suunnitellut ja omaksu jatkuvan oppimisen näkökulma. Vain muutos on pysyvää.

Ajattele mitä ajattelet. Jos olet jumissa, huomaa se. Mieti: Mikä auttaisi minua pääsemään tästä edes ihan vähän eteenpäin? Muutoksen ei tarvitse olla kovin suuri. Pienikin muutos voi synnyttää lumipalloefektin. Usein itse ongelma ei ole ongelma, vaan ongelmamme on se, miten suhtaudumme ja yritämme ratkoa sitä.