Saat sitä, mitä saat ihmiset ajattelemaan

19 joulu Saat sitä, mitä saat ihmiset ajattelemaan

Erilaisia ihmisiä ei voi johtaa samalla sapluunalla. Ihmisiä johdettaessa on kaikkein tärkeintä ymmärtää, että johtaminen tapahtuu ihmisen korvien välissä.

Jos olet esihenkilö, olet varmasti jo korviasi myöten täynnä puhetta valmentavasta otteesta. Esihenkilön tai johtajan tärkein tehtävä on kuunnella alaistaan. Johtaminen tapahtuu alhaalta ylöspäin, ei päinvastoin. Hierarkkiset organisaatiot ovat so last season. Joko alkoi haukotuttaa?

Tämän blogipostauksen otsikko on suora lainaus Vincit Oy:n toimitusjohtaja Mikko Kuituselta. Istuin syksyllä tilaisuudessa, jossa he esittelivät kehittämäänsä LaaS-työkalua. Työkalun nimi tulee sanoista ”Leadership as a Service”, eli johtamisesta palveluna. Siitä mielestäni on kyse myös valmentavassa johtamisessa.

Näe maailma johdettavasi silmin

Johtaminen ei mielestäni tapahdu ylhäältä alaspäin tai alhaalta ylöspäin, vaan se tapahtuu ihmisen korvien välissä. Tämä pätee riippumatta siitä, missä kohtaa yksilö organisaation hierarkiassa sijaitsee. Jotta voisit esihenkilönä puuttua tai vaikuttaa siihen, mitä johdettavasi korvien välissä on meneillään, on sinun oltava siitä kiinnostunut. Jos haluat saada jotain muutosta aikaiseksi johdettavasi tavassa toimia, on sinun päästävä todella lähelle hänen ajatustensa rakenteita. Sinun on tehtävä parhaasi nähdäksesi maailma hänen silmillään ja haluttava ymmärtää, miksi hän kokee asiat niin kuin hän kokee. Oikeastaan sinun tulisi auttaa myös häntä ymmärtämään, miksi hän kokee asiat, niin kuin kokee.

Johtamiseen käytettävä aika on monesti rajallista

Valitettavan harvalla esihenkilöllä on mahdollisuus käyttää 100 % ajastaan pelkkään esihenkilötyöhön ja johdettaviensa valmentamiseen, vaan se on hoidettava kaiken muun oman työn ohella. Valmentaminen on ennen kaikkea aikainvestointi, ja aika taas on tunnetusti se resursseista rajallisin. Moni tiiminvetäjä ei välttämättä myöskään ole luontaisesti kiinnostunut ihmisten valmentamisesta, vaan heidän intohimonsa liittyy pikemminkin heidän omaan asiantuntijuuteensa. Eikä siinä ole mitään väärää! Jokaisen tulisi voida työssään keskittyä pääsääntöisesti siihen, missä kokee olevansa vahvuuksiensa äärellä. Sen sijaan on väärin, jos organisaatio ummistaa näiltä ongelmilta silmänsä, eikä tarjoa tiiminvetäjälle mahdollisuutta hankkia valmennusta ostopalveluna esimerkiksi organisaation ulkopuolelta.

Kaikkia ei voida johtaa samoin

Erilaiset ja eri ikäiset työntekijät kaipaavat hyvin erilaista tukea työssään. On aivan eri asia johtaa työuransa alussa olevaa, ehkä harjoittelijan pestillä taloon tullutta nuorta jamppaa, kuin jo eläkepäiviä hätyyttelevää kokenutta kehäkettua. Tähän väliin mahtuvat tietenkin ne ruuhkavuosien ja riittämättömyyden keskellä painivat työntekijät, joilla työn lisäksi ajatuksissa pyörivät neuvolakäynnit, lasten lätkätreenit ja asuntolainan lyhennykset. Huomionarvoista onkin, että kovin usein työpaikoilla mitataan pelkästään työhyvinvointia, vaikka monilla kuormitus työn ulkopuolella saattaa olla vielä suurempaa.

Ihminen on kokonaisuus

Valmennus pyrkii katsomaan ihmistä kokonaisvaltaisesti. Se auttaa kohtaamaan jokaisen omana yksilönään, keskittyen juuri heidän yksilöllisiin tilanteisiinsa sekä näkemään ja kuulemaan heidän yksilölliset tarpeensa. Ihmisiä johdettaessa on kaikkein tärkeintä pysähtyä pohtimaan, mikä mahdollistaa heille työn mielekkyyden, sen vaatimuksista selviämisen ja mikä tekee työstä heille innostavaa kaikkien muutosten ja mullistustenkin keskellä. Näihin kysymyksiin on samanlaisesta toimenkuvasta huolimatta jokaisella työntekijällä heidän yksilöllisistä eroistaan johtuen oma näkemyksensä. Työnantajalta tulisi löytyä sekä tahtoa että keinot niiden edistämiselle.

Valmentaja tukee ja kuuntelee

Itse ajattelen, että niin esihenkilön kuin valmentajan pesti on mitä suurimmassa määrin palveluammatti. Valmentajan tärkein tehtävä on pienentää oma egonsa ja olla avoimesti läsnä valmennettavalleen. Kuunnella ja kysyä, tarjota hänelle mahdollisuus katsoa asioita uusista näkökulmista. Kuulla ja huomata nekin asiat, mitä ei ehkä sanota ääneen. Ei asettua valmennettavan yläpuolelle ja kertoa, kuinka hänen tulisi edetä, vaan auttaa häntä pysähtymään ydinkysymysten äärelle ja löytää omat vastauksensa niihin. Halussa auttaa ei pitäisi koskaan olla kyse halusta hallita, vaan pikemminkin halusta palvella.

Kuva: Unsplash