Konmarit korvien välille

24 maalis Konmarit korvien välille

Onnellisuuden havittelussa kannattaa uusien elämysten tai materian haalimisen sijaan lähteä liikkeelle karsimisesta.

Tämän viikon maanantaina 20.3. vietettiin kansainvälistä onnellisuuden päivää. Teeman hengessä jaoin aiemmin kirjoittamani onnellisuuteen liittyvän blogipostauksen uudestaan, ja jäin miettimään teemaa arjen tasolla. Onnellisuus nimittäin yleensä kiinnostaa. En ole vielä itse ainakaan törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka ei haluaisi olla onnellinen.

Positiivisen psykologian kirjallisuutta tai alan tutkimuksia lueskellessa voi huomata, että sellaista näyttöä, jonka mukaan uudempi automalli tai täpötäysi vaatekaappi toisi parempaa hyvinvointia tai onnea, on todella vaikea löytää. Ja vaikka tutkimukset osoittavat, että materian sijaan elämykset ja kokemukset tuottavat meille suuremman ja pysyvämmän tyytyväisyyden tunteen, ei myöskään jatkuva elämyshakuisuus ole tie auvoisaan eloon. Itse asiassa myös positiivinen stressi, eustressi, kuormittaa elimistöämme ja ajan mittaan kääntyy meitä vastaan, mikäli emme muista välillä rauhoittua.

Itse asiassa, onnellisuuden havittelussa kannattaakin usein uusien elämysten tai materian haalimisen sijaan lähteä liikkeelle karsimisesta. Enkä nyt tässä kohtaa tarkoita konmaritusta, vaikka varmasti ylimääräisen tavarankin karsiminen on monesti ihan hyvä juttu. Konmari-filosofiaa voi kuitenkin lainata myös oman onnellisuuden tiellä seisovien luutuneiden asenteiden, aikansa eläneiden uskomusten ja huonojen tapojen perkaamiseen.

Mistä karsinnassa sitten kannattaisi lähteä liikkeelle? Siivousurakan voi tässäkin tapauksessa jakaa kategorioihin tai osa-alueisiin ja keskittyä niistä vain yhteen kerrallaan.

Multitasking onkin siis listalla ensimmäisenä. Syyllistyn tähän itse aivan jatkuvasti ja uskottelen olevani tehokkaampi, kun hoidan monta asiaa samalla kertaa. Teknologia tekee tämän nykyään aivan liian helpoksi. Kuinka näppärää: samalla kun näpyttelee sähköposteja, voi kuunnella hyödyllistä podcastia ja vilkaista toisella silmällä aina välillä, mitä mielenkiintoista somessa tapahtuu. Todellisuudessa multi-tasking on harhaa, sillä aivosi eivät suinkaan tee töitä useamman asian parissa yhtä aikaa, vaan vaihtavat salamannopeasti tehtävien välillä. Tämä taas johtaa siihen, että stressitasosi nousee, jolloin olet taipuvaisempi tekemään virheitä. Jatkuvat keskeytykset ovat myös esteenä flow-tilan saavuttamiselle, mikä taas on keskeistä sisäisen motivaatiomme ruokkimisessa.

Toisena listassa komeilee jatkuva hötkyily eli kroonistunut kiire. Monesti tuntuu, että mielikuvissa kiire tekee meistä jotenkin tärkeämpiä ja tehokkaampia. Entisellä kollegallani oli tapana sanoa, että kiire on oikeastaan vain silloin, kun olet myöhässä. Jäin miettimään tätä, ja totesin hänen olevan oikeassa. Minulla voi olla paljon tehtävää, mutta se ei ole sama asia kuin kiire. Jos minulla on myös kiire, tarkoittaa se vain sitä, että olen huono priorisoimaan ja aikatauluttamaan toimintaani. Se tuskin on mikään ylpeilyn aihe kenellekään. Onneksi myös kiireettömyydestä alkaa pikkuhiljaa tulla tavoittelemisen arvoista luksusta ja trendinäkin puhutaan hidastamisesta. Sen sijaan, että taistele tai pakene -moodissa kiirehtisit menemään miettimättä edes suuntaasi, voit kokeilla sirotella omaan arkeesi sopivin välein kirjaimellisesti hengähdystaukoja tarjoten keholle ja mielelle palautumista pitkin päivää.

Kolmantena siivouskohteena on asioista valittaminen. Sekin usein kroonistuu. Meille on tyypillistä ns. negatiivisuusvinouma, eli taipumus kiinnittää huomiota negatiivisiin asioihin ja tapahtumiin positiivisten kustannuksella. Asioista valittaminen on kuitenkin vastakohta hyväksynnälle ja kiitollisuudelle, joiden taas tiedetään olevan onnellisuuden ytimessä. Pelkällä valittamisella asiat harvoin myöskään muuttuvat tai epäkohdat korjaantuvat. Seuraavan kerran kun mielesi tekee avata suu voidaksesi marista jostain, voisitkin sen sijaan miettiä, mikä olisi oma parannusehdotuksesi asiaan.

Sitten siirrymmekin oikeasti vaikeiden teemojen äärelle, nimittäin negatiiviset ihmiset. Jos et itse kuulu valittajiin, omaat niitä varmasti ympärilläsi. Omaa lähipiiriään on syytä tarkastella, sillä tutkitusti tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen. Tunnistat varmasti itsekin ilmiön esimerkiksi työpaikalta tai omasta kodistasi. Voit olla itse miten hyvällä tuulella tahansa ja puhkua positiivisuutta, mutta annas olla, kun paikalle saapuu väärällä jalalla noussut kollega tai perheenjäsen. Mielialan vaihtelut ovat toki asia sinänsä, ja kaikilla meillä on huonot päivämme, vaikeista elämäntilanteista puhumattakaan. Mutta mikäli elämässäsi on joku, joka jatkuvasti vie energiaasi väärään suuntaan, voi olla paikallaan miettiä, kuinka paljon aikaasi tai huomiotasi haluat tällaiselle ihmiselle antaa.

Viimeisenä kannattaa kuitenkin katsoa itseään. Eikä vain katsoa, vaan myös kuunnella. Minkälaista oma sisäinen puheesi on? Osaatko kenties olla valittamatta muille, tai suhtautua myötätuntoisesti edellä mainittuihin energiasyöppöihin, mutta kun itsestäsi on kyse, olet se kaikkein pahin kriitikko? Usein ajatuksemme kulkevat samoja polkuja pitkin, ja se, mitä koko elämänsä ajan kuulee joko itseltään tai muilta ympärillään, on se mihin me lopulta uskomme. Uusien ajatuspolkujen raivaaminen vie aikaa ja vaatii mielen lihasvoimia. Ehdotankin, että sen sijaan, että alkaisit nyt rakentaa itsellesi uusia positiivisia voimalauseita, voisit kokeilla tässäkin konmari-tyylistä karsimista. Sekin, että ruoskit ja kritisoit itseäsi edes hieman vähemmän, on jo edistystä.

Kuva: Unsplash / Jason Briscoe

Inspiraation postaukseen tarjosi Live Happy -lehden artikkeli.