Voisitko luopua vaatimuksistasi?

26 touko Voisitko luopua vaatimuksistasi?

Elämämme on usein täynnä pitäisi-ajatuksia, joihin sisältyy valtavasti vaatimusta.

Törmäsin jokin aika sitten Facebookissa tähän blogipostaukseen. Yrittäjänä toimiva nainen kertoo siinä avoimesti uupumisestaan ja siitä, kuinka vasta pakon edessä ymmärsi hidastaa tahtia.

”Pidin hyvinvointia ja siihen liittyvää keskustelua lässytyksenä ja haaveiluna, todellisesta elämästä ja arjesta irrallisena utopiana. Ei minulla ollut aikaa meditoinnille, viherpirtelöille ja muulle hippeilylle. Yritys piti hoitaa. Avioliittoa piti hoitaa. Kotityöt piti hoitaa. Lapset piti hoitaa. Luottamustehtävät piti hoitaa.

Unohdin vain hoitaa yhtä asiaa – itseäni.”

Kuulostaako tutulta? Näinhän se usein menee. Meillä on koko elämä täynnä pitäisi-ajatuksia. Pitäisi edetä uralla, pitäisi olla läsnä perheelle, pitäisi pitää omasta kunnostaan hyvää huolta, pitäisi syödä terveellisemmin, pitäisi ehtiä nähdä ystäviä, pitäisi nukkua enemmän. Pitäisi siivota kaapit, pitäisi myydä ylimääräiset rojut kirppiksellä, pitäisi olla vähemmän tietokoneen ääressä. Vaatimuksiemme listaa voisi jatkaa varmasti loputtomiin ja itse asiassa se on usein melko armoton.

Nurinkuristahan tässä on se, että suurin osa näistä ajatuksista tähtää meille hyviin asioihin. Silti niistä tulee helposti vaatimuksia. Mietitkö koskaan, moniko näistä vaatimuksista on oikeasti totta? Entä kuka niitä vaatii, sinä itse vai joku muu? Mitä tapahtuu, jos ei pitäisikään? Voisitko olla itsellesi hivenen armollisempi?

Toki elämässä on asioita, joita yksinkertaisesti pitää tehdä. Syöminen, nukkuminen ja verojen maksaminen nyt ainakin kuuluvat näihin. Sillä on kuitenkin väliä, millaiseksi tuon asian omassa päässään muotoilee. Kun jotain pitää tehdä, siitä muodostuu pakko. Pakko taas on monille huono motivaattori ja aiheuttaa sisäistä vastarintaa. On merkittävä ero sillä, ajatteleeko ”minun pitäisi pitää omasta kunnostani parempaa huolta” vai että ”minun kannattaisi pitää omasta kunnostani parempaa huolta”. Kumpi tuntuu ajatuksena helpommalta? Miten tekemisen sävy muuttuu?

Suosittelenkin kokeilemaan pientä ajatusleikkiä seuraavalla kerralla, kun saat itsesi kiinni tällaisesta pitäisi-hokemasta. Kysy itseltäsi, onko asia tosiaan näin vai onko ajatus kenties sellainen, mistä voisitkin ihan kokonaan luopua. Onko tuo ajatus edes omasi, vai onko se ehkä äitisi mielipide asiaan? Voisiko tilalle sittenkin vaihtaa sanan haluan, saan, minun kannattaa tai jotain muuta, mikä saa tuon ajatuksen tuntumaan helpommalta?

Jos kyseessä todella on asia, mikä pitää tehdä, voit aina kysyä itseltäsi, mikä olisi sellainen minimitaso, johon voit olla tyytyväinen. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, vaan joskus todellakin riittävän hyvä on riittävän hyvä.

Artikkelikuva lainattu Pinterestistä