16 joulu Kuvittele, jos olisit itsesi ystävä
Kuvittele, jos joutuisit nousemaan lavalle yleisön eteen kertomaan oman yksityiselämäsi suurimmasta mullistuksesta tai traumasta.
Kuvittele, että esityksessäsi näyttäisit itsestäsi sellaista kuvamateriaalia, mitä et ole aiemmin näyttänyt edes kaikille läheisimmille ystävillesi. Kuvittele, jos tuo tilanne kuvattaisiin myös livelähetykseen. Kuvittele, jos esitys tallennettaisiin ja se lähtisi myöhemmin leviämään internetissä eri kanavia pitkin.
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
Tämä tilanne oli minulle tosi muutama viikko sitten TEDx Turku -tapahtumassa. Teemana oli ”Imagine if…” ja kerroin siellä oman tarinani, eli kuinka selvisin lento-onnettomuudesta. Minut oli alkusyksystä pyydetty tapahtuman koe-esiintymiseen, mihin suostuinkin asiaa sen kummempia miettimättä. Koe-esiintymisen lähestyessä alkoi vähitellen kaduttaa, että mihin ihmeeseen olinkaan lupautunut. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulin että minut oli valittu yhdeksi puhujaksi tapahtumaan, alkoi jännittää niin, että joka kerta kun edes ajattelin asiaa, tuntui vatsanpohjassa kunnon kouraisu ja kämmenet hikoilivat.
Esiintymisjännitys on monille tuttu tunne ja tunnistan sen toki itsekin. Kenelläpä ei olisi ollut vähän perhosia vatsassa ennen koulutunnilla pidettävää esitelmää tai tanssikoulun jouluesitystä. Jännitys toisaalta kuuluu asiaan, sillä se saa ihmisen virittäytymään ja antamaan lavalla parhaansa. Monille jännitys kuitenkin on se epämieluisa tunne, joka saa helposti kehon ja mielen valtaansa niin, että alkaa lopulta kokonaan vältellä tilanteita, joissa joutuisi olemaan esillä ja huomion kohteena, tai sekoilemaan sanoissa itse esiintymistilanteessa. Tunteiden hallintaan liittyen esiintymisjännitys on itse asiassa esimerkki, mitä usein käytän juuri siksi, että se on meille kaikille jostain elämänvaiheesta tuttu, vaikka siitä olisikin jo päässyt eroon.
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
H-hetken lähestyessä jännitykseni kasvoi aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Olin harjoitellut ja harjoitellut esiintymistäni, miettinyt kaikkia mahdollisia ”mitä jos”-skenaarioita ja toimintasuunnitelmia niiden varalle. Mitä jos itse liikutun? Mitä jos unohdan, mitä olin aikeissa sanoa? Mitä jos tulee täydellinen lavajäätyminen? En muista milloin olisin aiemmin hermoillut jotain esiintymistä tällä tavoin, sillä olen kuitenkin työelämässä esiintynyt aika paljon ja sikäli saanut siitä hyvin kokemusta ja rutiinia. En myöskään koe mitään mikrofoni- tai kamerakammoa, joten ajattelin tämän jännityksen johtuvan nimenomaan siitä, että kyseessä oli näin henkilökohtainen aihe, mikä herättää tunnereaktiota niin itsessä kuin kuulijoissakin. Esiintymispaikalle päästyäni totesin kuitenkin kaikkien esiintyjien olevan aivan yhtä hermona, vaikka hekin ovat kokeneita puhujia ja monella aihe liittyi enemmänkin siihen, mitä tekee työkseen. Ilmeisesti jännitys kuuluu jollain tavalla TEDx-konseptiin, sillä tilanne on kokeneellekin puhujalle melko ainutlaatuinen. Takahuoneessa saatiinkin aikaan pieni kollektiivinen paniikki, kun tuo jännitys tarttui esiintyjästä toiseen.
Oma vuoroni astella lavalle oli illan viimeisenä. ”Juuri minun tuuriani” ajattelin, sillä tuohan tarkoittaisi sitä, että saan tosiaan hermoilla koko illan. Väliajalla tehtiin haastattelukin YLE Areenan live-lähetykseen, missä ihme kyllä vaikutan päällisin puolin varsin rauhalliselta. Onnekseni nimittäin juuri väliaikaa ennen lavan otti haltuun psykologi Ronnie Grandell, joka puhui aiheesta itsemyötätunto. Itsemyötätunnossa on siis kyse siitä, että pystyisimme suhtautumaan itseämme kohtaan yhtä myötätuntoisesti, kuin suhtaudumme vaikkapa hyvää ystäväämme kohtaan. Useimmille myötätunnon osoittaminen muita kohtaan on helpompaa ja luontevampaa, kun taas itseämme kohtaan olemme usein valtavan kriittisiä ja jopa armottomia. Ruoskimme itseämme pienistäkin virheistä, emmekä osaa antaa itsellemme niitä anteeksi, vaan podemme syyllisyyttä ja häpeää.
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
Istuimme hyvän ystäväni Niko Herlinin (joka myös esiintyi tilaisuudessa ja lietsoi kanssani kollektiivista paniikkia) kanssa takahuoneen sohvalla seuraamassa Ronnien esitystä. Ronnie nosti puheessaan esiin monia hyviä pointteja, mitkä helposti unohtuvat. Esimerkiksi jännitys on usein merkki siitä, että vaadimme itseltämme tuossa hetkessä paljon. Esiintymistilanne on pelottava, koska altistamme itsemme arvostelulle ja pelon tehtävä on suojella meitä meille vaarallisilta tilanteilta. Esiintymistilanteessa harvoin on mitään fyysisesti uhkaavaa, mutta sisimpämme on siinä varsin alttiina muiden mielipiteille ja lyttäykselle. Pelon ja epävarmuuden tunteesta käsin estradille nouseminen ei kuitenkaan välttämättä palvele tarkoitusta ja saa meitä toimimaan itsemme tai tavoitteemme kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Juuri tuolloin kaipaisimme itseltämme samankaltaista myötätuntoa, kuin mitä hyvä ystävämme meille osoittaisi.
Mielen ja kehon rauhoittaminen tällaisessa tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää. Itsemyötätunnon harjoittamisessa on tunnistettavissa seuraavat askeleet, joita voit kokeilla missä tahansa tilanteessa:
1. Tunnista olevasi keskellä kärsimystä (juuri ne ikävät ajatukset itsestä, epäonnistumisen pelko, omat vaatimukset jne.)
2. Herätä turvallisuuden tunnetta hengittämällä syvään, muokkaamalla kehonkielesi ottamalla hyvä ryhti ja hymyilemällä, käyttämällä kosketusta ja tuomalla mieleen minkä tahansa mielikuvan, joka edustaa ystävällisyyttä, lämminhenkisyyttä tai myötätuntoa.
Seurasimme Nikon kanssa Ronnien esitystä jähmettyneinä ja toistimme nämä hänen lavalla esittämänsä askeleet. Istuimme ryhdikkäässä asennossa silmät kiinni, hengitimme syvään ja pidimme käsiämme rauhoittavasti ristissä rinnan päällä. Puheenvuoronsa jo pitänyt Tuomo Meretniemi saikin meidät nähtyään hyväntahtoisen naurukohtauksen, sillä näytimme kuulemma aivan siltä, kuin kuuluisimme johonkin kulttiin. En yhtään kyllä epäile tätä! Siitä huolimatta kannattaa askeleita ehdottomasti testata. Harjoituksen lopuksi voit vielä kysyä itseltäsi: Mitä sanoisin ystävälle, jos hän olisi minun tilanteessa? Tai jos olisin niin ystävällinen, lämminhenkinen tai myötätuntoinen kuin parhaimmillani voin olla, miten se versio itsestäni suhtautuisi itseeni?
Ronnien esitys ei olisi voinut tulla kannaltani parempaan aikaan. Hänen jakamansa neuvot palauttivat maan pinnalle ja saivat muistamaan, mistä hommassa on kyse sekä ennen kaikkea auttoivat rauhoittumaan ennen omaa vuoroani. Jännitys toki pysyi pinnassa lähes loppuun asti, mutta niin sen kuuluukin. Oli kuitenkin tärkeää saada oma mieli uskomaan, että tapahtui lavalla mitä hyvänsä, se ei haittaa, sillä olen siellä vain omana, inhimillisenä itsenäni. Ja se riittää. Uskon, että tästä johtuen kaikki tuo jännitys katosi samalla hetkellä, kun astelin lavalle ja tilalle tuli mielettömän hyvä flow!
Kaiken kaikkiaan kokemus oli äärettömän positiivinen ja hyvä osoitus taas siitä, miten sitä omaa rohkeutta kannattaa välillä vähän testata ja venyttää menemällä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Suuren suuri kiitos tapahtuman järjestäjille, tukijoille sekä Kristinalle, jolta sain valmennusta esiintymiseen!
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
Kuva: Joonas Salo, www.joonassalo.com
P.S. Jos pukin kontissa (tai kirjahyllyssä) on vielä tilaa, suosittelen hankkimaan sinne Ronnien tänä syksynä ilmestyneen kirjan Itsemyötätunto! Kirja löytyy kaikista isoimmista kirjakaupoista ympäri Suomen sekä tietenkin verkkokirjakaupoista.
Kuvat: Joonas Salo Photography www.joonassalo.com
Kommentointi on suljettu.