Tulevaisuus tehdään

02 loka Tulevaisuus tehdään

Muutosten ennakointi on yksi resilienssin voimavaratekijöistä

Tämänkertainen GoodCon podcast-jakso on äänitetty keväällä koronapandemian keskellä. Jakson aiheena on tulevaisuusajattelu ja se, kuinka voisimme ennakoinnin avulla paremmin varautua erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Kanssani keskustelemassa on tulevaisuudentutkija ja tietokirjailija Elina Hiltunen. Elinalta on ilmestynyt jo toistakymmentä kirjaa, joista neljä käsittelee tulevaisuuksia. Lisäksi hän on väitellyt tohtoriksi heikoista signaaleista. Elinan viimeisin tietokirja ”Tulossa huomenna – Miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme” ilmestyi vuonna 2019.

Ennakointi = faktat + mielikuvitus

Ennakoinnin perusajatus on miettiä, mitä tässä päivässä tapahtuu ja sen pohjalta miettiä, mitä erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuudessa voi tapahtua. Käytännössä tämä ei aina ole ihan helppoa, varsinkaan sellaisten muutostyyppien kohdalla, joiden kaikkia vaikutuksia on mahdotonta arvioida etukäteen. Tulevaisuuden ennakoinnissa tällaisia muutoksia nimitetään villeiksi korteiksi, ja esimerkiksi koronapandemia voidaan luokitella osittain sellaiseksi. Sen vuoksi ”osittain”, että viruksen etenemistä voitiin kyllä seurata, ja siihen oli aikaa reagoida: Tästä huolimatta koronaviruksen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat päässeet laajuudellaan yllättämään.

Kysyin Elinalta, miten tällainen villi kortti on vaikuttanut työkseen tulevaisuuksia pohtivan elämään, ja oliko hän jotenkin varautunut tilanteeseen.  Elina käy työnsä puitteissa paljon luennoimassa, ja hän kertookin luoneensa jo aiemmin itselleen skenaarion, missä kaikki puhujakeikat yhtäkkiä peruuntuvat esimerkiksi puheäänen menettämisen vuoksi. Vaikkei tuo skenaario ollutkaan tällä kertaa töiden äkillisen vähenemisen taustalla, oli hän miettinyt varasuunnitelmaksi luentokeikkojen tilalle kirjoitustöitä.

Joustava mieli apuna ennakoinnissa

Resilienssi on tulevaisuudentutkijan näkökulmasta sitä, että on joustava suunnitelmissaan. Usein arjessa tämä näkyy erilaisina käytännöntason varautumisina, millä ennakoimme tulevaisuuden uhkakuvia. Esimerkiksi vakuutusten ottaminen tai pahan päivän varalle säästäminen on ennakointia. Ennakoinnin ajatus lähtee siitä, että et voi ikinä tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta varasuunnitelmat auttavat säilyttämään tai palauttamaan tasapainon, mikäli elämän tuulet äkillisesti heilauttavat.

Miksi sitten usein tuntuu käyvän niin, että emme varaudu pahimpaan, vaikka tietäisimme paremmin? Elinan mukaan yksi syy tähän saattaa olla se, että ihmiset helposti tuudittautuvat siihen, että elämä jatkuu samalla tavalla. Lisäksi jo epävarmuuden kuvitteleminen saa impulsiiviset aivomme reagoimaan uhkaan, mikä saattaa tuntua ahdistavalta. Mieli kiinnittyy helposti niihin asioihin, joihin yksilö ei itse voi vaikuttaa.

Joillakin epäonnistumisen pelko saattaa johtaa siihen, ettei edes yritä. Epäonnistuminen on kuitenkin vain yksi tapa oppia. Resilienssin näkökulmasta tämä on tärkeä huomio, kun varaudumme mielikuvien tasolla siihen, että jotain meneekin pieleen. Visioimalla epäonnistumisia koulutamme aivojamme epävarmuuteen jo etukäteen.

Skenaarioista toimintasuunnitelmaan

Tulevaisuuden ennakoinnissa tärkeintä on miettiä niin positiivisia kuin negatiivisiakin skenaarioita ja tehdä niiden varalle toimintasuunnitelmia. Tulevaisuus ei ole asia, joka vain tapahtuu, vaan se tehdään. Varsinkin ihmisen oma tulevaisuus. Vaatii uskallusta kuvitella itselleen paremman tilanteen ja tulevaisuuden ja miettiä konkreettisia askeleita, millä sinne voisi päästä. On kuitenkin tärkeää pysähtyä miettimään, mitä lähdemme tekemään, jotta tämä haluttu tulevaisuus toteutuu ja toisaalta mitä teemme, jotta negatiivinen tulevaisuus saataisiin vältettyä. Tulevaisuusajattelussakin kaikki lopulta kiteytyy tähän päivään ja tämän päivän tekoihin paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi.

Mitä hyvää futuristi näkee muutoksessa?

Elinan mielestä koronaviruksen takia toteutunut harvinaisen iso digiloikka kuvaa yhteiskunnan resilienssiä, ja digitaalisten työkalujen käyttö tulee varmasti jäämään osaksi ”uutta normaalia”. Suurin kriisimme on kuitenkin edelleen ilmastokriisi, joka on nopeudeltaan huomattavasti koronaa hitaampi, mutta elinympäristöömme vaikutuksiltaan paljon suurempi ja vakavampi.

Muutos on aina vähän vaikeaa. On helpompaa olla opettelematta mitään uutta ja luottaa siihen, että elämä soljuu painollaan. Kriisi pakottaakin meidät nopeisiin muutoksiin ja muuttamaan toimintamalleja, joista jotkut voivat muuttaa hyvin radikaalisti jonkun kehityksen suuntaan.

Muutoksiin liittyy usein jonkinlaisia menetyksiä ja menettäminen aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu. Tärkeitä kysymyksiä niin organisaatioille kuin jokaiselle henkilökohtaisesti olisi miettiä, mitä kipua tähän muutokseen liittyy tai mitä meille tärkeitä arvoja muutoksessa on nyt uhattuina.

Jaettu tarina tulevaisuudesta motivoi muutokseen

Johtamiseen liittyen esimiesten tulisi muistaa, että kriisi on poikkeusaikaa, jolloin ei voi odottaa työntekijöiltä 100 % suoritusta. Muutokseen liittyy todella paljon mielialojen vaihtelua ja kovaa pohdintaa tulevaisuuteen liittyen. Työelämän muutosten ohella myös läheisten hyvinvointi saattaa huolettaa. Surulle ja toipumiselle on tärkeää antaa tilaa. Rutiineista, kuten viikkopalavereista kiinni pitäminen, on todella tärkeää.

Ennakointikyvykkyyttä on miettiä yhdessä erilaisia tulevaisuuksia. Niistä kirjoittaminen ja tarinoiden kertominen voi auttaa ihmisiä motivoitumaan muutokseen. Usein muutos tulee ylhäältä annettuna ilman selitystä tai työntekijöiden osallistamista. Odotuksena on, että ihmiset vain sopeutuvat. Ihmiset ovat kuitenkin todella sopeutuvaisia ja lähtevät moneen muutokseen mukaan, mikäli heillä vain on jaettu ymmärrys siitä, mitä tällä tavoitellaan ja miksi tämä on tärkeää.

”Niin kauan kuin on tulevaisuutta, on toivoa.”

Mistä ammentaa toivoa silloin, kun tulevaisuus näyttää epävarmalta tai pelottavalta? Elina toteaa, että usein toivo löytyy läheltä. Arjen ja rutiinien tärkeys ovat nousseet esiin. Monet pienet asiat, mihin itse voi vaikuttaa, voivat tuoda toivoa ja positiivisuutta. Meitä ympäröivä luonto ja monet arkiset perusasiat, kuten ystävien ja perheen kanssa juttelu, ovat niitä asioita, joiden arvo vain korostuu. Tulevaisuuden kannalta voi olla tärkeä havainto, että elämisen arvoista elämää voi löytää pienemmissäkin piireissä. Toiveikasta on muistuttaa itseään siitä, että kriiseistä selviytyminen on paljon todennäköisempää kuin niiden alle musertuminen.

Tulevaisuus tehdään, ja toivo on tunne mitä me tarvitsemme, jotta toimisimme paremman tulevaisuuden luomiseksi. Elinan motto on ”tulevaisuuden edessä pitää olla nöyrä, mutta ei saa nöyristellä.” Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä varmaksi, mutta toisaalta meillä itsellämme on valtaa vaikuttaa siihen.

Kuuntelitko koko jakson? Kommentoi tähän alle, minkälaisia ajatuksia sinulle siitä heräsi.

Linkit & lisätiedot:

What’s Next consulting: www.whatsnext.fi

Twitter @elinafuturist

Instagram @futureweaksignals

Tulossa huomenna – Miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme

Lisäksi voit lukea Elina Hiltusen kolumneja Mikrobitissä ja Yhteishyvässä.