Laajenna näkökulmaa

Laajenna näkökulmaa

On kovin vaikeaa lähteä edistämään muutosta, jos ei oikein itsekään tiedä, mitä pitäisi muuttaa.

 

”Mä en oikein tiedä… Asiathan ovat oikeasti tosi hyvin monella tapaa, mutta jotenkin tuntuu, että sellainen punainen lanka on vähän hukassa. Olen nyt tehnyt tätä samaa työtä jo useamman vuoden, enkä oikein tiedä, onko tällä enää varsinaisesti mulle mitään annettavaa. Tuntuu, että elämä polkee niin sanotusti paikoillaan. Kaipaisin vähän sparrailua ja uutta suuntaa.”

Tämä on varmasti yksi tyypillisimmistä tilanteista, jolloin asiakkaani ottavat minuun yhteyttä. On sitten kyseessä yksityishenkilö tai yritysasiakas, joka haluaa tukea työntekijöidensä kehitystä valmennuksen avulla, ovat urakehitykseen, motivaatioon ja omiin vahvuuksiin liittyvät kysymykset niitä, mitkä usein pohdituttavat.

Usein katsomme asioita liian kapeasta vinkkelistä, emmekä siksi näe kokonaisuutta. Tunnistamme kyllä, että jokin hiertää tai että elämässä on läsnä monesta hyvästä jutusta huolimatta pieni tyytymättömyys, mutta emme saa siitä oikein otetta. On kovin vaikeaa lähteä edistämään muutosta, jos ei oikein itsekään tiedä, mitä pitäisi muuttaa. Tai minkä kokoiseen muutokseen olen itse asiassa valmis. Joskus saattaa käydä niinkin, että luulemme tietävämme, mitä haluamme muuttaa, mutta jotain oleellista on jäänyt huomaamatta.

Eräs asiakkaani hakeutui luokseni kokiessaan työnsä liian kuormittavaksi. Hän oli turhautunut siihen, kuinka organisaatiota johdettiin ja miten projekteja resursoitiin. Hän oli päättänyt, että nyt oli aika vaihtaa maisemaa ja halusi valmennukselta tukea muutokseen. Asiakkaani on erittäin pätevä työssään ja edennyt urallaan varsin arvostettuun asemaan. Nyt olisi hyvä hetki tähyillä, mitä muuta olisi tarjolla. Tässä kohtaa valmentajana painoin jarrua. Totesin asiakkaalleni, että ennen kuin alamme tähyillä eteenpäin, meidän pitää hetkeksi keskittyä katsomaan tätä hetkeä ja niitä asioita, mitkä tässä hetkessä hiertävät.

Kartoitusvaihe tarjosikin asiakkaalleni todella arvokkaan oivalluksen: kuormituksen syy piili pikemminkin siinä, että ulkopuolelta tulevasta arvostuksesta huolimatta hän ei itse arvostanut itseään tarpeeksi, jotta olisi osannut vetää rajoja. Hänen oli vaikeaa sanoa asioille ”ei”, ja niinpä hän oli ylikuormittunut. Kaikki tuo kuorma ei edes johtunut työstä, vaan elämän eri osa-alueiden tuomista haasteista.

Pelkän työpaikan vaihtaminen ei olisi tuonut asiakkaalleni muutosta näihin todellisiin juurisyihin, vaan hyvin todennäköisesti ne olisivat seuranneet hänen mukanaan. Uravalmennuksen sijaan keskityimmekin valmennuksessa itsen arvostamiseen ja itsemyötätuntoon. Prosessin päätteeksi asiakkaalle kirkastui monia sellaisia asioita, joihin hän ei olisi aiemmin ymmärtänyt tarttua. Sen lisäksi hän oli tyytyväinen oivaltamiinsa ratkaisuihin, joilla hän päätti mennä eteenpäin.

Pidän asiakkaaseeni edelleen säännöllisesti yhteyttä ja kyselen silloin tällöin hänen kuulumisiaan. Valmentajana minulle on valtavan suuri ilo ja palkinto huomata, kuinka valmennusprosessin aikana saadut oivallukset lähtevät itämään ja kuinka asiakkaani osaavat myös itsenäisesti hyödyntää valmennuksen aikana tehtyjä harjoituksia. Monista harjoituksista jää myös niin vahva tunnejälki, että se säilyy mielessä pitkään. Usein ajatuksemme ovat tottuneet kulkemaan samoja latuja pitkin niin, että niistä on huomaamatta muotoutunut päähämme malleja. Näitä on kovin vaikeaa lähteä itse haastamaan, sillä ne ovat usein meille itselle täysin tiedostamattomia. Tarvitaan ulkopuolinen, joka tökkää juuri oikeaan kohtaan ja kysyy sen kysymyksen, mitä et itse osaa itseltäsi kysyä. Tästä seuraa usein oivallus ja onnistumisen kokemus. Ja kun asiakkaani onnistuu, minäkin olen valmentajana onnistunut.

 

 

Kuva: Gratisography

No Comments

Post A Comment