Kuunteleminen on kultaa

Aivan ensimmäinen valmennusharjoitus, minkä aikoinaan tein, liittyi kuuntelemiseen. Ryhmämme oli uusi, eikä kukaan meistä tuntenut toisiaan entuudestaan. Tehtävänä oli pareittain harjoitella kuuntelemista. Aikaa oli seitsemän minuuttia ja minun tehtävänäni oli kysyä ensin pariltani ”mitä sinulle nyt kuuluu?” ja sen jälkeen vain istua hiljaa tuon seitsemän minuutin ajan keskittyen kuuntelemaan, mitä parini minulle kertoo. En saanut mitenkään kommentoida tai keskeyttää hänen puhettaan, vaan ainoastaan elää mukana ja kuunnella joka solullani.

Muistan yhä, miten parini aluksi varovasti hymyillen kertoi minulle sellaisia tavallisia kuulumisia. Tiedäthän, sellaisia mitä nyt yleensä on tapana sanoa ääneen uudessa seurassa. Että ihan hyvää kuuluu, vähän ehkä jännitti tulla tänne ja nähdä, millainen meidän ryhmämme on, mutta ihan positiivisilla fiiliksillä tässä. Ehkä vähän katkonaiset yöunet tuli nukuttua, mutta ihan hyvää kuitenkin kuuluu. Minä hymyilin parilleni takaisin, katsoimme toisiamme hieman hämmentyneinä ja olimme hetken hiljaa. Mitäs nyt sitten? Aikaa oli vielä viitisen minuuttia jäljellä.

Parini katse harhaili ympäri huonetta. Tilanne oli uusi. Tässä olisi nyt tosiaan aikaa kertoa, mitä minulle kuuluu. Hän katsoi minua uudestaan, katse vakavoituneena ja silloin tapahtui jotain uutta. Hän alkoi puhua siitä, mitä hänen mielessään ihan oikeasti liikkui. Ei mitään sellaista, mitä yleensä oletetaan, että on soveliasta kertoa ventovieraalle kasvotusten tai mitä toinen ehkä odottaa kuulevansa, vaan asioita, mitkä olivat hänelle tärkeitä ja merkityksellisiä juuri sillä hetkellä. Oivalsimme kumpikin yhtä aikaa, että tässä ollaan nyt ydinasioiden äärellä. Emme sanoneet sitä ääneen, mutta näimme sen toisistamme. Me, kaksi entuudestaan toisillemme vierasta ihmistä, pystyimme aistimaan täyden hyväksyvän läsnäolon ja sen luoman mahdollisuuden sille, että tulimme kuulluiksi omina itsenämme.

kuunteleminen on kultaa

Kuunteleminen on yksi arvokkaimmista asioista, mitä voit kohtaamisissa antaa. Se on taito, mikä meillä kaikilla on, mutta mitä oikeastaan tulee käytettyä kovin harvoin täydessä potentiaalissaan. Usein nimittäin tuntuu, että kuuntelemme vain voidaksemme vastata jotain, sen sijaan että aidosti keskittyisimme kuulemaan ja ymmärtämään, mitä toisella on meille kerrottavana. Valmennuksessa kuuntelemisen merkityksen todella huomaa. Kun keskityn vain istumaan hiljaa ja kuuntelemaan asiakastani, keskeyttämättä tai kommentoimatta mitenkään, nousee hänellä pintaan usein jokin uusi ajatus tai oivallus, mikä mahdollistaa muutoksen. Ne ovat sellaisia timanttisia kiteytyksiä, mitkä usein saavat muotonsa jossain huomaamattomassa sivulauseessa, ja mitkä hätkähdyttävät sekä sanojaa että kuulijaa. Tällöin tarjoutuu onnistumisen kokemus niin valmentajalle kuin asiakkaallekin.

Eräs ystäväni totesi viisaasti, että kuuntelemalla osoitat arvostavasi toista. Meillä kaikilla on kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve. Usein vain käy niin, että hiljaisuuden sietäminen tuntuu kovin vaikealta ja haluamme täyttää siitä syntyvän tyhjän tilan jollain. On aina suuri luottamuksen osoitus, kun toinen jakaa oman itsensä ja aitoutensa kanssasi. Kuuntelemalla todistat toisen ihmisen olemassaolon, arvokkuuden ja tärkeyden. Mitä jos seuraavassa kohtaamisessa ottaisitkin tavoitteeksi malttaa mielesi ja antaisitkin keskustelukumppanisi ottaa välillenne syntyvän tilan haltuun?

 

 

 

Kuva: Unsplash / Felix Russell-Saw

Share on FacebookTweet about this on Twitter

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>